Saamelainen perinnemusiikki

Saamelaisella perinnemusiikilla on pitkät juuret Suomessa. Saamelaisilla on alkuperäiskansan status, oma kielensä ja myös oma musiikkinsa. Joiku on varmasti kaikille tuttu musiikkityyli. Kannattaa kuitenkin huomioida, että joikusta puhuttaessa tulee erotella, minkä alueen joiku on kyseessä. Eri alueiden joiut poikkeavat toisistaan huomattavasti. Saamelaisessa perinteessä on olemassa pohjoissaamelaista joikua itäisessä, läntisessä ja Vuotson tyylissä.

Pohjoissaamelaisen joikulaulun itäinen ja läntinen tyyli eroavat siten, että idässä ja lännessä on eri murteet, joita joiussa käytetään. Läntinen tyyli sijoittuu Enontekiölle ja sen läheisyyteen. Siellä puhutaan läntistä murretta. Kun tyypillisimmät joikutavut pohjoissaamelaisessa joiussa ovat nun-nun, non-non ja lol-lol, läntisessä tyylissä käytetään paljon muitakin tavuja. Itäinen tyyli taas sijoittuu Tenonvarteen ja sen lähiympäristöön. Itäinen joiku kuulostaa enemmän varsinaiselta puheelta kuin tavuilta. Vuotson joikutyyli taas sijoittuu Sodankylän alueelle ja eroaa huomattavasti itäisestä ja läntisestä tyylistä. Vuotson joiku muistuttaa enemmän melodisia lauluja kuin joikua.

Inarinsaamelainen livde

Inarinsaamelaista livdea harrastetaan Inarissa. Koska Inari on keskeisellä paikalla Lapissa, se on saanut vaikutteita monilta sitä ympäröiviltä alueilta. Livde on siis sekoitus kaikkea tätä, mitä Inarissa on totuttu kuulemaan niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Livde-perinne ehti heikentyä jo 1970-luvulla, mutta 2000-luvulle tultaessa inarinsaamelaisten asemaa, kieltä ja kulttuuria alettiin parantamaan, mikä vaikutti myös livde-perinteeseen.

Suurin osa livdeistä on eläinaiheisia. Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää vaikkapa Karhun laulua. Livdeissä on yleensä 2–3 säettä. Enimmillään säkeitä voi olla viisi. Kaikki livdejen säkeet lauletaan samalla nuotilla ja yleensä livden lopusta löytyy rallattelua.

Kolttasaamelainen leu’dd

Alun perin kolttasaamelaiset asuivat Inarijärven ja Kuolajoen välisellä alueella, mutta Petsamon menettämisen jälkeen kolttasaamelaiset muuttivat asuinpaikkansa Inariin Nellimiin ja Sevettijärvelle. Leu’ddit kuuluvat olennaisena osana kolttasaamelaisten perinteisiin. Ne esitetään aina ilman säestystä ja niiden tekstit kertovat kylän ihmisistä.

Nuorten seurustelua kuvaavat kosinta-leu’ddit ovat olennaisena osa perinnettä. Niissä kerrotaan runollisen tekstin muodossa nuorten elämästä ja oman kumppanin etsimisestä. Muita leu’ddien muotoja ovat esimerkiksi itkuvirret ja lasten nukutuslaulut. Joitakin tanssi- ja piirileikeissä käytettyjä leu’ddeja on voitu säestää huuliharpulla tai harmonikalla.